Ihmistä etsimässä

 Viime aikoina mediassa on yleistynyt artikkelityyppi, joka kertoo lukijoille, mitä he tekevät väärin. Olipa kyseessä elämäntavat, ajattelutavat tai arkiset rutiinit, viesti on selvä: olet epäonnistunut, ja tässä on oikea tapa tehdä asiat. Tämä ilmiö ei kuitenkaan rajoitu vain mediaan, vaan se on levinnyt myös harrastuspiireihin ja työelämään. Monilla ihmisillä on vahva käsitys siitä, miten tiettyä asiaa tulisi harrastaa tai miten työssä tulisi toimia. Ongelma syntyy, kun tämä henkilökohtainen näkemys laajennetaan koskemaan kaikkia muita. Harrastuspiireissä tämä näkyy esimerkiksi siinä, että vain yksi tapa harrastaa on hyväksyttävä ja kaikki poikkeamat nähdään virheinä. Työelämässä taas prosessit ja toimintamallit yritetään ahtaa yhteen muottiin, vaikka ihmiset ja työtehtävät ovat erilaisia. Ristiriita on siinä, että samalla kun korostetaan monimuotoisuuden ja yksilöllisyyden tärkeyttä, käytännössä toimitaan päinvastoin. Ihmisille asetetaan standardeja ja odotuksia, jotka eivät v...

Olin ajatellut, että tietyt ominaisuudet ja taipumukset siirtyvät suoraan perimän mukana. Genetiikka selittää monia asioita, mutta uuden tietämyksen mukana alan ymmärtää, kuinka suuri merkitys mallioppimisella on yksilön kehitykselle. Ja miten tieto ja toimintamallit siirtyvät sukupolvelta toiselle. Klassinen esimerkki tästä on käärmeiden pelko. Jordan Petersonin psykologian luentosarjassa esitettiin, kuinka ihmisellä on evolutiivinen herkkyys oppia pelkäämään käärmeitä. Se ei ole välttämättä synnynnäinen pelko, vaan taipumus oppia se nopeasti henkiinjäämisen turvaamiseksi. Lapsi oppii tämän erityisesti, jos joku läheinen ihminen, kuten vanhempi, osoittaa pelkoa. Tämä yhdistelmä geneettistä valmiutta ja sosiaalista oppimista herätti minut miettimään, kuinka moni muukin asia siirtyy eteenpäin näiden mekanismien kautta. Mallin voima lapsuudessa Lapsuudessa mallioppiminen on ilmeisin ja voimakkain vaikuttaja. Lapsi tarkkailee jatkuvasti vanhempiaan, sisaruksiaan ja muita läheisiä ihmisiä,...