Mallioppiminen

Olin ajatellut, että tietyt ominaisuudet ja taipumukset siirtyvät suoraan perimän mukana. Genetiikka selittää monia asioita, mutta uuden tietämyksen mukana alan ymmärtää, kuinka suuri merkitys mallioppimisella on yksilön kehitykselle. Ja miten tieto ja toimintamallit siirtyvät sukupolvelta toiselle.

Klassinen esimerkki tästä on käärmeiden pelko. Jordan Petersonin psykologian luentosarjassa esitettiin, kuinka ihmisellä on evolutiivinen herkkyys oppia pelkäämään käärmeitä. Se ei ole välttämättä synnynnäinen pelko, vaan taipumus oppia se nopeasti henkiinjäämisen turvaamiseksi. Lapsi oppii tämän erityisesti, jos joku läheinen ihminen, kuten vanhempi, osoittaa pelkoa. Tämä yhdistelmä geneettistä valmiutta ja sosiaalista oppimista herätti minut miettimään, kuinka moni muukin asia siirtyy eteenpäin näiden mekanismien kautta.

Mallin voima lapsuudessa

Lapsuudessa mallioppiminen on ilmeisin ja voimakkain vaikuttaja. Lapsi tarkkailee jatkuvasti vanhempiaan, sisaruksiaan ja muita läheisiä ihmisiä, oppien konkreettisia taitoja sekä tunnetaitoja, asenteita ja tapoja reagoida tilanteisiin. Jos vanhempi osoittaa hermostuneisuutta sosiaalisissa tilanteissa, lapsi oppii alitajuisesti yhdistämään samankaltaiset tilanteet epämukavuuteen. Toisaalta rohkea ja utelias suhtautuminen maailmaan voi myös tarttua.
Vanhempien lisäksi muutkin läheiset aikuiset ja sisarukset vaikuttavat. Esimerkiksi jos vanhempi kannustaa lapsen uteliaisuutta, mutta vanhempi sisarus suhtautuu siihen kielteisesti, voi sisaruksen malli viedä voiton. Tämä dynamiikka näkyy erityisen hyvin silloin, kun lapset matkivat toistensa puhetapaa,ilmeitä tai asenteita.

Mallioppiminen laajemmassa yhteisössä

Lapsuuden perheen ulkopuolella vaikutuspiiri laajenee. Ystävien ja kouluyhteisön merkitys kasvaa, ja nuori oppii nopeasti, mitä asioita arvostetaan ja mitä pidetään "normaaleina". Jos ryhmässä vallitsee tietty pukeutumistyyli, puhetapa tai suhtautuminen auktoriteetteihin, se vaikuttaa kaikkiin sen jäseniin,
usein ilman sen tiedostamista.
Aikuisuudessa mallioppiminen jatkuu hienovaraisempana. Työpaikalla omaksutaan kollegoiden työskentelytapoja ja ajattelumalleja. Yhteisöjen normit vaikuttavat siihen, mitä pidämme toivottavana, mahdollisena ja millaisia tavoitteita asetamme. Esimerkiksi töissä tiimi, jossa asioihin suhtaudutaan "tämä nyt vain on näin" -asenteella,voi tukahduttaa kehitysideoita, kun taas innostunut ilmapiiri voi rohkaista kokeilemaan uusia ratkaisuja. Työn lisäksi vapaa-ajalla olemme erilaisten yhteisöjen jäseniä ja niillä on myös suuri merkitys millaisia malleja ne tarjoavat.

Median ja mainonnan rooli

Nyky-yhteiskunnassa media on väkevin mallioppimisen väline. Sosiaalinen media ja mainokset tarjoavat jatkuvan virran esimerkkejä siitä, millainen elämä on "haluttavaa" ja mitä pidetään normaalina.Vaikka tietoisesti voimme kyseenalaistaa nämä viestit, alitajunta omaksuu malleja huomaamatta.Esimerkiksi tietynlainen kehonkuva tai kulutustottumus voi tarttua pelkästään jatkuvan
altistuksen kautta. Ja kun median kulutus on vain lisääntynyt niin altistustumista tapahtuu enemmän.

Tiedostamisen voima

Kun ymmärtää mallioppimisen voiman, voi alkaa tietoisesti arvioimaan, mitä malleja omaksuu ja levittää eteenpäin. Voin itse päättää, haluanko olla esimerkkinä rohkeudesta, avoimuudesta tai uteliaisuudesta, vai tuleeko minusta huomaamattani pelon tai negatiivisuuden välittäjä. Tämä tietoisuus antaa vapauden valita, miten vaikutan omaan elämääni ja muiden kokemuksiin. Mallit ovat kulttuuriin syvälle juurtuneita. Niiden muuttuminen ei ole helppoa, eikä muutoksia tapahdu nopeasti. Tämä on syytä ymmärtää eikä lannistua kun ei saa välitöntä vastakaikua, eikä asiat nopeasti ja kerralla muutu.


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Onnen avain

Tämä on hyvä jatko edelliseen kirjoitukseeni ja yksi erityisen tärkeä ilmentymä siitä miten matka on päämäärää tärkeämpi. Frank Martelalta julkaistiin  helmikuun lopussa uusi kirja "Älä etsi onnea". Martelan tuotantoon olen aiemmin jo tutustunut ja hänen esittämänsä ajatukset ovat hyviä ja toimivia. Kirjaa en ole ehtinyt vielä lukea, mutta sattumalta yhden keskustelun ehdin kuulemaan ja sai aiheeseen tarttumaan. Mitä onni lopulta on? Ikuinen onni ihmisen elämässä on illuusio ja utopia. Vai onko? Onnellisuus on täysin subjektiivista, riippuu täysin siitä miten kokee ja tuntee. Henkilökohtaisena kokemuksena onnellisuuden tasossa voi tapahtua suuriakin vaihteluja. Yhtenä hetkenä voi olla onnellinen ja kohta jotain muuttuu ja onnellisuuden aste romahtaa. Tai jonkin iloisen tapahtuman seurauksena onnellisuus hetkeksi nousee. Tavoitteellisuus onnellisuudessa johtaa ainoastaan pettymyksiin. Olen onnellinen kun minulla on: työ, asema, valtaa, mainetta, arvostusta, rahaa, tavaraa, elä...
Lue lisää

Yhden totuuden harha

 Viime aikoina mediassa on yleistynyt artikkelityyppi, joka kertoo lukijoille, mitä he tekevät väärin. Olipa kyseessä elämäntavat, ajattelutavat tai arkiset rutiinit, viesti on selvä: olet epäonnistunut, ja tässä on oikea tapa tehdä asiat. Tämä ilmiö ei kuitenkaan rajoitu vain mediaan, vaan se on levinnyt myös harrastuspiireihin ja työelämään. Monilla ihmisillä on vahva käsitys siitä, miten tiettyä asiaa tulisi harrastaa tai miten työssä tulisi toimia. Ongelma syntyy, kun tämä henkilökohtainen näkemys laajennetaan koskemaan kaikkia muita. Harrastuspiireissä tämä näkyy esimerkiksi siinä, että vain yksi tapa harrastaa on hyväksyttävä ja kaikki poikkeamat nähdään virheinä. Työelämässä taas prosessit ja toimintamallit yritetään ahtaa yhteen muottiin, vaikka ihmiset ja työtehtävät ovat erilaisia. Ristiriita on siinä, että samalla kun korostetaan monimuotoisuuden ja yksilöllisyyden tärkeyttä, käytännössä toimitaan päinvastoin. Ihmisille asetetaan standardeja ja odotuksia, jotka eivät v...
Lue lisää

Matka loppui, mitä jäi käteen?

Yleisesti ajatellaan ainoastaan tavoitteiden saavuttamisen olevan merkityksellistä, vain tuloksilla on väliä. Mutta entä jos itse tekeminen onkin lopputulosta tärkeämpää?  Hyvinvoinnin ja jaksamisen kannalta merkityksellinen ja mielekäs tekeminen on palkitsevampaa kuin itse saavutettu tavoite. Saavutus himmenee nopeasti, matkan aikainen kehitys on pysyvämpää. Esimerkiksi liikunnassa tavoitteena voi olla maraton, mutta valmistatutuminen ja juokseminen tuo ne hyödyt, jotka vaikuttavat terveyteen ja mielialaan. Sama pätee luovaan työhön ja opiskeluun. Kun nauttii itse tekemisestä tulokset seuraavat perässä. Lisäksi mitä opimme ja koemme matkalla vaikuttaa meihin ja kehittää meitä enemmän kuin varsinainen päämäärä. Sopivat tavoitteet oikein käytettyinä voivat auttaa, mutta huonoilla tavoitteilla on negatiivisia vaikutuksia. Tavoitteet voivat olla hyvä renki, mutta huono isäntä. "Matka on päämäärää tärkeämpi" sanotaan. Sudenkuoppana on että kliseet kuluttavat sanojen voimaa....
Lue lisää