Elämisen arvoinen elämä

 Millaista on elämisen arvoinen elämä sinulle? Onko sinun elämäsi sellainen? Viime vuosien aikana olen itse pohtinut näitä kysymyksiä usein. Tutkiessani ihmistä ja ihmisyyttä olen tullut tietoiseksi siitä, kuinka erilaisia ja samanlaisia me ihmiset olemme. Tämä tietoisuus ei aina helpota elämää, varsinkaan kun huomaa kuuluvansa vähemmistöön, joka ajattelee toisin. Tiedän juuri sen verran, että ymmärrän tietämättömyyteni laajuuden ja käyttämättömän potentiaalin. Oman polun kulkeminen valtavirran ulkopuolella on haastavaa. Eikä se polku aina kirkkaana ja selkeänä edessä avaudu.

Taistelen taas äärettömään hukkumista vastaan. Vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia ei  äärettömästi ole mutta liikaa. Oma rajallisuus karsii jo vaihtoehtoja ja silti niitä jää liikaa. Ajan rajallisuus pakottaa valintoja tekemään, mutta ei se minulle ole helppoa. Ulkoiset tekijät vielä pyrkivät ohjaamaan ja aiheuttavat ristiriitaisia tilanteita.Tämä johtaa välillä siihen ettei oikein saa mitään tehtyä. Tai siltä se minusta voi tuntua ja ehkä muille sellaisena näyttäytyä. Tai sitten tekee nopean ratkaisun seurauksista piittamatta.
Sitten ovat ne, jotka ovat hukkumassa äärellisyyteen. Heidän on toimittava tietyllä tavalla, koska vaihtoehtoja ei ole, eikä maailma ja yhteiskunta toimi muuten. Heidän on epäitsekkäästi jatkettava ponnistelujaan ja kestettävä vaikeuksia kunnes on saavutettu joku etappi ja on aika nauttia palkinnosta. Mutta entä jos voimat loppuvat kesken? Entä jos odottamaton tapahtuma estää palkinnon saavuttamisen?
Ja välissä on ne jotka eivät sen pidemmälle pysähdy ajatelemaan vaan tyytyväisinä valmiin mallin mukaan toimivat. Eikä sen mallin mukaan eläminen välttämättä ole lopulta edes itselle pidemmällä aikavälillä hyväksi. Paljon on normalisoitu sellaisia asioita jotka eivät ole hyväksi. Tehty sellaisista asioista välttämättömiä, mitkä eivät lopulta olisi edes tarpeellisia.

Tietyt yleisimmät ajatusmallit ja rakenteet on niin syvälle juurtuneet ja rakennettu että niiden purkaminen on todella vaikeaa ja hidasta. Jotenkin pitää pystyä hyväksymään ettei omana elinaikana suurella todennäköisyydellä tapahdu sellaisia suuria muutoksia joita olisi tarvittu jo aiemmin. Jotenkin täältä pitää oma paikkansa löytää. Paikka ja mahdollisuus oman näköisen elämisen arvoisen elämän elämiseen.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Onnen avain

Tämä on hyvä jatko edelliseen kirjoitukseeni ja yksi erityisen tärkeä ilmentymä siitä miten matka on päämäärää tärkeämpi. Frank Martelalta julkaistiin  helmikuun lopussa uusi kirja "Älä etsi onnea". Martelan tuotantoon olen aiemmin jo tutustunut ja hänen esittämänsä ajatukset ovat hyviä ja toimivia. Kirjaa en ole ehtinyt vielä lukea, mutta sattumalta yhden keskustelun ehdin kuulemaan ja sai aiheeseen tarttumaan. Mitä onni lopulta on? Ikuinen onni ihmisen elämässä on illuusio ja utopia. Vai onko? Onnellisuus on täysin subjektiivista, riippuu täysin siitä miten kokee ja tuntee. Henkilökohtaisena kokemuksena onnellisuuden tasossa voi tapahtua suuriakin vaihteluja. Yhtenä hetkenä voi olla onnellinen ja kohta jotain muuttuu ja onnellisuuden aste romahtaa. Tai jonkin iloisen tapahtuman seurauksena onnellisuus hetkeksi nousee. Tavoitteellisuus onnellisuudessa johtaa ainoastaan pettymyksiin. Olen onnellinen kun minulla on: työ, asema, valtaa, mainetta, arvostusta, rahaa, tavaraa, elä...
Lue lisää

Yhden totuuden harha

 Viime aikoina mediassa on yleistynyt artikkelityyppi, joka kertoo lukijoille, mitä he tekevät väärin. Olipa kyseessä elämäntavat, ajattelutavat tai arkiset rutiinit, viesti on selvä: olet epäonnistunut, ja tässä on oikea tapa tehdä asiat. Tämä ilmiö ei kuitenkaan rajoitu vain mediaan, vaan se on levinnyt myös harrastuspiireihin ja työelämään. Monilla ihmisillä on vahva käsitys siitä, miten tiettyä asiaa tulisi harrastaa tai miten työssä tulisi toimia. Ongelma syntyy, kun tämä henkilökohtainen näkemys laajennetaan koskemaan kaikkia muita. Harrastuspiireissä tämä näkyy esimerkiksi siinä, että vain yksi tapa harrastaa on hyväksyttävä ja kaikki poikkeamat nähdään virheinä. Työelämässä taas prosessit ja toimintamallit yritetään ahtaa yhteen muottiin, vaikka ihmiset ja työtehtävät ovat erilaisia. Ristiriita on siinä, että samalla kun korostetaan monimuotoisuuden ja yksilöllisyyden tärkeyttä, käytännössä toimitaan päinvastoin. Ihmisille asetetaan standardeja ja odotuksia, jotka eivät v...
Lue lisää

Matka loppui, mitä jäi käteen?

Yleisesti ajatellaan ainoastaan tavoitteiden saavuttamisen olevan merkityksellistä, vain tuloksilla on väliä. Mutta entä jos itse tekeminen onkin lopputulosta tärkeämpää?  Hyvinvoinnin ja jaksamisen kannalta merkityksellinen ja mielekäs tekeminen on palkitsevampaa kuin itse saavutettu tavoite. Saavutus himmenee nopeasti, matkan aikainen kehitys on pysyvämpää. Esimerkiksi liikunnassa tavoitteena voi olla maraton, mutta valmistatutuminen ja juokseminen tuo ne hyödyt, jotka vaikuttavat terveyteen ja mielialaan. Sama pätee luovaan työhön ja opiskeluun. Kun nauttii itse tekemisestä tulokset seuraavat perässä. Lisäksi mitä opimme ja koemme matkalla vaikuttaa meihin ja kehittää meitä enemmän kuin varsinainen päämäärä. Sopivat tavoitteet oikein käytettyinä voivat auttaa, mutta huonoilla tavoitteilla on negatiivisia vaikutuksia. Tavoitteet voivat olla hyvä renki, mutta huono isäntä. "Matka on päämäärää tärkeämpi" sanotaan. Sudenkuoppana on että kliseet kuluttavat sanojen voimaa....
Lue lisää