Ihminen luonnossa

 Viikonloppuna nautin täysillä Suomen talvisesta luonnosta Linnansaaren kansallispuistossa. Kokemusta vahvisti että sen sai jakaa rakkaansa kanssa. Siellä kaiken kauneuden ja rauhan keskellä sai olla ja elää siinä hetkessä. Kahteen päivään mahtui paljon erilaisia kokemuksia. Jälkeenpäin olen muistellut ja miettinyt näitä kokemuksia.
Kaksi päivää ja kaksi retkeä olivat toisaalta samanlaisia ja toisaalta kovin erilaisia. Ja muutakin erilaista huomasi päivien aikana. Säätietoja seuraten suunniteltuna oli 2 retkeä ja välissä yöpyminen Oravissa huoneistohotellissa.Omaan tapaan ei tarkkoja suunnitelmia ollut ja paljon oli historiasta tuttua. Paljon tuli uutta ja muuttunutta myös vastaan.

Lauantaina ohjelmassa oli eräretki liukulumikengillä Haukiveden jäillä saaria kierrellen. Vaati aika paljon valmistelua ja pakkanen oman lisänsä. Oli kaiken sen arvoista ja sen yli. Oli kylmää, välillä pilvistä ja lunta hieman hiutaloi, ja vähän pyörähdettiin. Se valkoinen koskematon erämaa jonka yläpilven läpi paistava aurinko sai kauniimmalta näyttäämään toi syvän rauhan ja herätti tuntemaan yhteyden. Sen toisen ihmisen kanssa voi vielä välillä hassutella ja nauttia yhdessä kaikesta mitä vastaan tuli. Kesäisiltä veneretkiltä tutut ja rakkaat seudut toivat lisäksi onnellisia muistoja ja iloinen yllätys oli miten hienoa siellä oli talvella olosuhteiden kohdalleen osuessa. Kovin kauas ei tarvinnut lähteä tämän kaiken löytääkseen.

 

Sunnuntain retki oli huolletulla maksullisella radalla luistellen. Luistelussa on jotain mistä nautin erityisesti, varsinkin kun pääsee vapaasti luonnon jäillä luistelemaan.Siihen ei nyt ollut mahdollisuutta. Olosuhteet eivät olleet parhaat luisteluun, pakkasta oli parinkymmenen paikkeilla ja rata ei aivan parhaassa kunnossa. Repussa oli eväät nuotilla nautittavaksi, mutta kylmyys ajoi nopeasti Järvisydämeen lämmittelemään ja kun siellä oltiin niin samalla voi keittolounaan syödä. Tämä keittolounas oli jotain muuta kuin mitä keittolounaalla olen mieltänyt. Hyvillä mielin ruuasta,seurasta ja lämmöstä nautimme, vähän turhankin paljon.Paluumatka Oraviin oli mukavampi. Aurinko paistoi eikä ollut vastaista, vähän läpötilakin oli noussut ainakin auringon paisteessa. Ajankohta ja pakkanen toisaalta jättivät kaiken enimmäkseen vain meille.

 

Hienoja retkiä ja kokemuksia molemmat. Lopulta niihin parhaimpiin hetkiin ja kokemuksiin ei tarvita paljoa. Jotenkin jo Suomessakin luontosuhde on jo vääristynyt. Luontoon pääsemiseksi pitää olla rakennettua infrastruktuuria, palvelua ja mukavuuksia, turismia. Siellä luonnossa käydään hetki ja sen jälkeen pitää olla ylellisyyttä ja kaikenlaista muuta tekemistä. Tämä näkyi selvästi Järvisydämen ja Oravin välillä. Oravissa sai kyllä mitä tarvitsi, Järvisydämessä luksusta kalliseen hintaan.

Eräretki liukulumikengillä oli kuitenkin se joka antoi enemmän. Luonnosta pääsee nauttimaan lähelläkin, ilman rakennettua ja ylläpidettyä kallista infrastruktuuria. Tuntuu oudolle että tuntuisin kuuluvan erityisryhmään joka pystyy itse omatoimisesti menemään luontoon ilman rakenteita kun taas normaalit vaativat rakenteita, palveluja, aktiviteettaja ja luksusta ympärille. Tärkeysjärjestykset tuli taas selvemmin esiin viikonloppuna. Jättää vaan taas ihmettelemään tätä maailman menoa.