Someparadoksi: hyvä ajatus, huonot seuraukset

 Olen jo aiemmin miettinyt suhdettani someen, ja viime aikoina olen taas aktivisemmin asiaa miettinyt. Täysin ei voi ulos enää jättäytyä mutta miten selviytyä uhkia täynnä olevassa viidakossa. On vaikea kiistää tutkimustuloksia siitä, millaisia vaikutuksia some voi alttiille ihmisille aiheuttaa. Yksi herättävä ajatus oli, että onko some enää todella sosiaalinen media vai pelkkä hyväksikäyttäjien media. Rajat ainakin hämärtyvät hyvin tehokkaasti avoimemmissa kanavissa. Oman mausteensa tuovat vielä botit, jotka pahimmillaan keskustelevat keskenään ja jotka voivat vaikuttaa siihen, mitä käyttäjälle näytetään. Mielellään haluaisin pitää omat tarkoitusperäni hyvinä ja perusteltuina. Väkisin joudun kuitenkin miettimään, onko minullakin taustalla tiedostamattomia motiiveja. Ja niistä hyvistä tarkoitusperistä huolimatta, mikä vaikutus omilla julkaisuilla lopulta on? Algoritmit ohjaavat merkittävästi sitä, mitä näemme somevirrassamme, ja ne voivat korostaa tiettyjä sisältöjä ja piilottaa toisia. Yhteys ihmisiin someen kautta tai muissa verkkoympäristöissä toimii johonkin asti. Mutta yhä enemmän olen alkanut arvostaa ihmisten tapaamista, yhdessäoloa ja yhteistä tekemistä. Ihmisillä vaan tuntuu olevan niin paljon tekemistä ja asutaan kaukana toisista. Tapaamaan ei oikein ehdi muuten kuin somessa.