Dataismi: Uusi uskonto tiedon aikakaudella

 


Ihmiskunnan kehitys on ollut poikkeuksellista ja nopeaa muihin eläinlajeihin verrattuna. Siinä missä lajikehitys etenee hitaasti, tieteen ja teknologian kehitys on kiihtynyt räjähdysmäisesti. Tietoisuuden synnyn mysteeriä emme ole vielä ratkaisseet, mutta sen myötä ihmisillä on ollut tarve luoda intersubjektiivisia uskomusjärjestelmiä. Kehityksemme on kulkenut animistisista ja teistisistä uskonnoista humanistisiin järjestelmiin, joista liberalismi korostaa yksilöiden tunteiden ja kokemusten tasa-arvoa ja niiden lisäarvoa kollektiivisessa kokemusmaailmassa.

Dataismi on uusi nousussa oleva uskomusjärjestelmä, jossa jokainen ihminen nähdään algoritmeja suorittavana biologisena yksikkönä, joka tuottaa tietoa yhteen suureen tietovirtaan. Tässä järjestelmässä tärkeintä on tiedon määrän lisääminen ja sen levittäminen. Biologisten yksiköiden rinnalle on noussut sähköisiä yksiköitä, kuten tekoälyjä, jotka ovat kyenneet kiihdyttämään kehitystä nopeammalla laskentateholla, tarkemmilla algoritmeilla ja suuremmalla muistilla.

Tekoälyjen kyky käsitellä valtavia tietomääriä on jo nyt korvaamaton tieteelle. Monilla aloilla automaattisen tietojenkäsittelyn nopeus on mahdollistanut tutkimuksia, jotka olisivat ihmisille mahdottomia. Teknologisen singulariteetin uhka tai mahdollisuus, jossa keinoäly ohittaa ihmisen älykkyydessä, ei enää tunnu niin kaukaiselta. Voimmeko pitää kehityksen turvallisena, vai karkaako se hallinnasta?

WEIRD-maailmassamme (Western, Educated, Industrialized, Rich, Democratic) monet sairaudet ja vaivat pystytään ehkäisemään ja parantamaan. Nyt kehitys suuntautuu kohti kehon ja kognition parantamista. Näitä kilpailuetua tarjoavia parannuksia tuskin tullaan tarjoamaan kaikille. Kuitenkin kaikki me olemme osa tietovirtaa, tietoisesti tai tiedostamatta, halukkaasti tai tahtomatta. Kädessäni oleva älykello kerää jatkuvasti tietoa, jonka jaan tietoverkossa. Suuryhtiöt hyödyntävät tätä tietoa omiin tarkoituksiinsa, ja vastineeksi saamme algoritmien tarjoamia suosituksia, jotka helpottavat päätöksentekoamme.

Mutta entä jos kaikki nämä parannukset eivät riitä pitämään Homo sapiensia kilpailukykyisenä? Onko edessämme uusi, kehittyneempi laji, Homo Deus, joka syrjäyttää nykyihmisen? Ja jos tietovirta johtaa kohti suurta tietoisuutta, vastaako se hindulaisuuden käsitystä, jossa yksilön minuus (Atman) sulautuu universaaliin ykseyteen (Brahman)?

Inspiraationa tälle pohdinnalle on toiminut Yuval Noah Hararin teos Homo Deus: Huomisen lyhyt historia. Tulevaisuudesta emme voi olla varmoja, mutta tämä on yksi mahdollinen skenaario, joka tarjoaa mielenkiintoisia näkökulmia ihmiskunnan historiaan, nykyisyyteen ja tulevaisuuteen.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Onnen avain

Tämä on hyvä jatko edelliseen kirjoitukseeni ja yksi erityisen tärkeä ilmentymä siitä miten matka on päämäärää tärkeämpi. Frank Martelalta julkaistiin  helmikuun lopussa uusi kirja "Älä etsi onnea". Martelan tuotantoon olen aiemmin jo tutustunut ja hänen esittämänsä ajatukset ovat hyviä ja toimivia. Kirjaa en ole ehtinyt vielä lukea, mutta sattumalta yhden keskustelun ehdin kuulemaan ja sai aiheeseen tarttumaan. Mitä onni lopulta on? Ikuinen onni ihmisen elämässä on illuusio ja utopia. Vai onko? Onnellisuus on täysin subjektiivista, riippuu täysin siitä miten kokee ja tuntee. Henkilökohtaisena kokemuksena onnellisuuden tasossa voi tapahtua suuriakin vaihteluja. Yhtenä hetkenä voi olla onnellinen ja kohta jotain muuttuu ja onnellisuuden aste romahtaa. Tai jonkin iloisen tapahtuman seurauksena onnellisuus hetkeksi nousee. Tavoitteellisuus onnellisuudessa johtaa ainoastaan pettymyksiin. Olen onnellinen kun minulla on: työ, asema, valtaa, mainetta, arvostusta, rahaa, tavaraa, elä...
Lue lisää

Yhden totuuden harha

 Viime aikoina mediassa on yleistynyt artikkelityyppi, joka kertoo lukijoille, mitä he tekevät väärin. Olipa kyseessä elämäntavat, ajattelutavat tai arkiset rutiinit, viesti on selvä: olet epäonnistunut, ja tässä on oikea tapa tehdä asiat. Tämä ilmiö ei kuitenkaan rajoitu vain mediaan, vaan se on levinnyt myös harrastuspiireihin ja työelämään. Monilla ihmisillä on vahva käsitys siitä, miten tiettyä asiaa tulisi harrastaa tai miten työssä tulisi toimia. Ongelma syntyy, kun tämä henkilökohtainen näkemys laajennetaan koskemaan kaikkia muita. Harrastuspiireissä tämä näkyy esimerkiksi siinä, että vain yksi tapa harrastaa on hyväksyttävä ja kaikki poikkeamat nähdään virheinä. Työelämässä taas prosessit ja toimintamallit yritetään ahtaa yhteen muottiin, vaikka ihmiset ja työtehtävät ovat erilaisia. Ristiriita on siinä, että samalla kun korostetaan monimuotoisuuden ja yksilöllisyyden tärkeyttä, käytännössä toimitaan päinvastoin. Ihmisille asetetaan standardeja ja odotuksia, jotka eivät v...
Lue lisää

Matka loppui, mitä jäi käteen?

Yleisesti ajatellaan ainoastaan tavoitteiden saavuttamisen olevan merkityksellistä, vain tuloksilla on väliä. Mutta entä jos itse tekeminen onkin lopputulosta tärkeämpää?  Hyvinvoinnin ja jaksamisen kannalta merkityksellinen ja mielekäs tekeminen on palkitsevampaa kuin itse saavutettu tavoite. Saavutus himmenee nopeasti, matkan aikainen kehitys on pysyvämpää. Esimerkiksi liikunnassa tavoitteena voi olla maraton, mutta valmistatutuminen ja juokseminen tuo ne hyödyt, jotka vaikuttavat terveyteen ja mielialaan. Sama pätee luovaan työhön ja opiskeluun. Kun nauttii itse tekemisestä tulokset seuraavat perässä. Lisäksi mitä opimme ja koemme matkalla vaikuttaa meihin ja kehittää meitä enemmän kuin varsinainen päämäärä. Sopivat tavoitteet oikein käytettyinä voivat auttaa, mutta huonoilla tavoitteilla on negatiivisia vaikutuksia. Tavoitteet voivat olla hyvä renki, mutta huono isäntä. "Matka on päämäärää tärkeämpi" sanotaan. Sudenkuoppana on että kliseet kuluttavat sanojen voimaa....
Lue lisää