Sopeutumista ja sopeutumattomuutta

Töissä ystävä kysyi ketä varten tämä on luotu. Hyvä kysymys. Tarkkaan en voi tietää mitä kaikkea hän tarkoitti mutta tulkitsen sen tarkoittavan koko ihmisen luomaa sivilisaatiota. Ihmiskunnan kollektiivinen ja kumulatiivinen tiedon ja osaamisen kehittyminen on johtanut tilanteeseen missä yksilön kehitys ei ole pysynyt perässä. Lajina ihminen on sopeutuja mutta kehitys on ollut liian nopeaa. Uusia kehityksen askelia on otettu ennekuin edes edellisiin on ehditty sopeutua.

Unesta on paljon puhetta ja kirjoitusta. Uniongelmat ovat hyvin yleisiä. Jokaisella on oma vuorokausirytmi, toiset on aamuvirkkuja ja toiset yökyöpeleitä. Yhteiskunta toimii kellon mukaan ja siinä toiminnassa mukana olevien on pakko mukautua niihin aikatauluihin. Siihen kun päälle laitetaan pakottava tarve tehdä ja suorittaa aina vain enemmän niin ei ole ihme että uniongelmia syntyy ja univajesta tulee 'normaali' tila. Luonnollisessa omassa vuorokausirytmissä voi mennä nukkumaan kun nukuttaaja herätä kun nukkunut riittävästi.

Töissä oma kalenteri on viimeaikoina ollut hyvin täysi. Ei ole mitenkään luontaista ainakaan minulle kalenteroida ja mennä sen pakottamana. Välttämätöntä töissä on kuitenkin ollut opetella ja sopeutua suunnitelmallisempaan toimintaan oman hyvin ketterän ja joustavan sijaan. Vapaallakin asioita joutuu kalenteroimaan kun tarvitsee aikatauluja yhteensovittaa muiden kanssa ja suunnitella tulevia retkiä ja hetkiä joissa pystyy luontaisella tavalla toimimaan. Vapaus missä pystyy ilman aikatauluja olemaan ja tekemään tuntuu taivaalliselle.

Tässä Päijänteen rantakalliolla yksin luonnon rauhassa tämä tuntuu niin selkeälle. Täällä olen se mikä kuuluu olla luonnollisessa ympäristössäni. Yhä metsästäjä-keräilijä joka yrittää yhteiskunnan vaatimuksiin sopeutua

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Onnen avain

Tämä on hyvä jatko edelliseen kirjoitukseeni ja yksi erityisen tärkeä ilmentymä siitä miten matka on päämäärää tärkeämpi. Frank Martelalta julkaistiin  helmikuun lopussa uusi kirja "Älä etsi onnea". Martelan tuotantoon olen aiemmin jo tutustunut ja hänen esittämänsä ajatukset ovat hyviä ja toimivia. Kirjaa en ole ehtinyt vielä lukea, mutta sattumalta yhden keskustelun ehdin kuulemaan ja sai aiheeseen tarttumaan. Mitä onni lopulta on? Ikuinen onni ihmisen elämässä on illuusio ja utopia. Vai onko? Onnellisuus on täysin subjektiivista, riippuu täysin siitä miten kokee ja tuntee. Henkilökohtaisena kokemuksena onnellisuuden tasossa voi tapahtua suuriakin vaihteluja. Yhtenä hetkenä voi olla onnellinen ja kohta jotain muuttuu ja onnellisuuden aste romahtaa. Tai jonkin iloisen tapahtuman seurauksena onnellisuus hetkeksi nousee. Tavoitteellisuus onnellisuudessa johtaa ainoastaan pettymyksiin. Olen onnellinen kun minulla on: työ, asema, valtaa, mainetta, arvostusta, rahaa, tavaraa, elä...
Lue lisää

Yhden totuuden harha

 Viime aikoina mediassa on yleistynyt artikkelityyppi, joka kertoo lukijoille, mitä he tekevät väärin. Olipa kyseessä elämäntavat, ajattelutavat tai arkiset rutiinit, viesti on selvä: olet epäonnistunut, ja tässä on oikea tapa tehdä asiat. Tämä ilmiö ei kuitenkaan rajoitu vain mediaan, vaan se on levinnyt myös harrastuspiireihin ja työelämään. Monilla ihmisillä on vahva käsitys siitä, miten tiettyä asiaa tulisi harrastaa tai miten työssä tulisi toimia. Ongelma syntyy, kun tämä henkilökohtainen näkemys laajennetaan koskemaan kaikkia muita. Harrastuspiireissä tämä näkyy esimerkiksi siinä, että vain yksi tapa harrastaa on hyväksyttävä ja kaikki poikkeamat nähdään virheinä. Työelämässä taas prosessit ja toimintamallit yritetään ahtaa yhteen muottiin, vaikka ihmiset ja työtehtävät ovat erilaisia. Ristiriita on siinä, että samalla kun korostetaan monimuotoisuuden ja yksilöllisyyden tärkeyttä, käytännössä toimitaan päinvastoin. Ihmisille asetetaan standardeja ja odotuksia, jotka eivät v...
Lue lisää